Udeliuksen urat Ilmajoella 10.2.2008

Kulunut talvi on kyllä ollut todella surkea valjakkoharrastusta ajatellen. Treenaamaan ei ole päässyt kunnolla syksyn jälkeen ollenkaan. Sulanmaan aikaan pääsi sentään pyörällä/kickbikella ajamaan... Niimpä pikkuvaljakkoni Poke ja Nelli olivat olleet ennen Udeliuksen uria viimeksi reen edessä Ivalon lumilla joulun aikaan. Päätimme kuitenkin osallistua kilpailukokeeseen, että pääsisi edes jossain ajamaan, ja olihan se koirille piristävää juosta, kun aistivat siinä muidenkin valjakkojen innon rekiurille.

Kuva Henna Udelius

Uraa ei voinut kyllä hyvällä tahdollakaan kehua, mutta minkäs me tälle talvelle voimme... Keli oli plussan puolella ja ura oli paikka paikoin pelkkää hiekkaa/nurmea/kynnöspeltoa... Metsäteillä oli sitten lunta paremmin. Muutoin ura olisi ollut oikeinkin mukava ajaa.

 Meillä nyt ei muutenkaan ollut tuo onni kovin hyvin matkassa, sillä saimme toiseksi viimeisen lähtönumeron, joten viimeisenä lähtenyt siperialaisvaljakko tuli aikas äkkiä meistä ohi. Sitten me kössöteltiinkin ylhäisessä yksinäisyydessä. Siinä ei paljon peesailtu kenenkään perässä... ;) Lukkunottamatta sitten sitä yhtä onnetonta ajokoiraa joka laukkasi meitä vastaan uralla! Siinä meinasi tulla vähän tilannetta, mutta onneksi Pokella oli Nelliä paremmin korvat päässä ja selvisimme tilanteesta säikähdyksellä.

Ja jottei tilanteita puuttuisi yhdestä kisasta, niin onnistuinhan siinä lähtösuoran päätteeksi kaatumaankin, kun ura kurvasikin oikealle, koirat olisivat juosseet lähtökiihdytyksessä mieluummin suoraan. Minulla oli lainassa Arvolan Annen husky bagg, pieni kevyt "liukuri", jota oli ilman aikaisempaa kokemusta vaikeaa ohjata. Alkurytäkästä selvittyäni liukuri oli kyllä ihan passeli tuonne Pohjanmaan urille, missä ei ollut liikaa mutkia, mäkiä, eikä töyssyjä. Lumi vain puuttui! ;-D

Maaliin silti selvittiin iloisesti, ilman REK-tulosta kylläkin. Mutta kivaa silti oli!

Kiitokset kisajärjestäjille ja kilpakumppaneille!

Tuike oli mukana kisaturistina. Matkaa taitettiin tällä kertaa Arin metsästysautolla, King Cabilla ;) Malamuutti on onneksi melko hyvin kokoontaittuva koira, joten ne mahtuivat jämttien kuljetuskoppeihin.

Nellyskäkin on jo ehtinyt veteraani-ikään, täytettyään helmikuussa 9 vuotta.

Ilmajoen maaperällä on Nelly ennenkin ehtinyt taivalta taittamaan.