Joulumaata etsimässä IvalossaPäätimme lähteä joulun viettoon kauas pois arjen ja hulinan keskeltä aina Ivaloon saakka. Alkuvaikeuksien jälkeen (kuljetuskaluston hajoaminen matkaa edeltävänä päivänä) pääsimme kuin pääsimmekin matkaan laina-autolla minä, Ari ja Ilmari, sekä neljä malamuuttiamme Poke, Nelli, Boopi ja Tuike. Kotoa pääsimme lähtemään kymmenen maissa illalla, joten yötä vasten ajeltiin. Kempeleessä poikkesimme yöglögillä (kiitos Anne ja Marko!), mutta muuten soiteltiin menemään vähin pysähdyksin. Tässäpä siis jotakin kuvia reissusta. Kaamosaikaan oli aina pimeää tai hämärää, joten kuvien laatu ei päätä huimaa. Onneksi nuo Lapin huikeat maisemat tallentuivat sentään omalle verkkokalvolle!
Ilmari heräilee jossakin Saariselän korkeudella. Hyvin jaksoi pikkumies matkata, suurimman osan ajasta nukkuen....
Lunta ei ollut Ivalossakaan satumaisen paljoa, mutta oli kuitenkin. Ainoita maankolkkia Suomessa, missä sentään oli valkea joulu tänä vuonna!
Perille päästyämme virittelimme koirat riimuun.
Lyhyt valoisan aika oli äkkiä ohi.
Jouluaattoa mökillä. Ilmari sai mm. vaatimattomasti ämpärillisen pikkuautoja...
Ilmari, pieni eskimopoika, lähdössä mukaan jäälle vähän reikiä kairaamaan.
Pikku-Tuike. Keskellä päivää otettu kuva, eikä tämän valoisampaa...
Mamin sylikoira
Vähän kalansaalista savustumassa. Pilkkien tuli siikaa mukavasti.
Tulevaisuuden toivot järkeilee yhdessä, että kuinka tästä köydenpätkästä pitäisi ne vetoliinat tehdä.
Inarin järvi. Suojakeli vei lumet jäältä.
Nähtiinhän me se porotokkakin viimein. Porot olivat varmaankin tuntureilla syömässä, kun ei niitä paljoa näkynyt. Löysivät varmaan hyvin syötävää, kun lunta oli vielä sen verran vähän.
Sitten muutama valjakointikuva meikäläisen perspektiivistä.
Voi että sitä fiilistä, kun pääsi ensimmäistä kertaa reen jalaksille tänä talvena!
Löysin viimeisenä viikonloppuna vanhan kelkkauran, mitä myöten kiipesimme vaaran laelle. Koirat olivat heti enemmän innoissaan päästessään kunnon uralle. Muutoin tuli ajeltua ihan tien viertä ja järven jäällä.
Nämä jäivätkin sitten toistaiseksi ensimmäisiksi ja viimeisiksi rekiajeluiksi tänä talvena... Kaiholla sitä muistelee näitäkin retkiä, kun kotona sataa vetää ja maa on musta...
Rakas pikku valjakkoni. Poke ja Nelli ovat yhdessä hyvä tiimi.
Kotiinlähdön aika koitti. Vasemmalla harmaat ja oikealla mustat. ;-)
Mökkitien yksinäinen kelo.
Uudenvuoden aattona auton nokka kotia kohti kirpeässä pakkasessa.
Tämä oli ensimmäinen Lapin matka minulle ja reissu täytti odotukset! Todellista Lapin taikaa...
|
